Hirmumyrskyä odotellessa

Ei voi sanoa, että olisin aina hirveän hyvin kartalla ympäröivästä maailmasta. Blogin nimikin juontaa juurensa siihen, että siskoni on todennut minun elävän omassa pikku kuplassani.. Joka tapauksessa nyt jopa minä olen havahtunut siihen seikkaan, että piskuinen Ithaca saattaa osua hirmumyrsky Sandyn kulkureitille. Olen lueskellut vähän netistä Sandysta, mutta on todella vaikea sanoa, miten se tulee vaikuttamaan Ithacaan. Ainakaan toistaiseksi sää ulkona ei poikkea suomalaisesta syysmyrskystä. Ilmeisesti Sandy kulkee Ithacan länsipuolelta jos sääkarttoja on uskominen eikä iske suoraan Ithacaan, mutta mistä näistä nyt tietää. Netin säätiedotusten perusteella yöksi on ilmeisesti luvattu suomalaisittain navakkaa tai kovaa tuulta ja puuskissa saatetaan päästä myrskytuulen  lukemiin, mutta ei tämä nyt vielä vaikuta kovin pahalta. Muistaakseni saman voimakkuusluokan tuulet heittivät trampoliinin puuhun viime syksynä Oulussa, jos jonkinlaista perspektiiviä haluaa. Atlantin rannalla New Jerseyssä Sandy onkin sitten ilmeisesti aiheuttanut astetta pahempaa tuhoa. Sateen todennäköisyys huomenna on kuulemma 100 %. Taidan tehdä töitä kotoa käsin, vaikka sää ei välttämättä pakottaisikaan pysymään sisällä. Jännityksellä tässä nyt odotetaan, miten elämäni ensimmäinen hirmumyrskykokemus etenee.

Alle laitoin vielä tyylikkään kuvakaappauksen Sandyn oletetusta kulkureitistä (sininen viiva). Ithaca on kartan keskellä näkyvän New York -tekstin N-kirjaimesta himpun verran alaspäin. (Ihan uskomattoman selkeästi ilmaistu!) Aika läheltä siis liippaa..

Tänä aamuna

No niin, nyt kun menin paljastamaan äidille tämän blogin olemassaolon niin täytyy kai alkaa tuottamaan jotain sisältöä vähän aktiivisemmin. Että terveisiä vaan äidille! Tässä muutama kuva tältä aamulta. Tämän pikku kurren huomasin keittiön ikkunasta, kun söin aamupalaa. Yllättävän hyvä kuva tuli, vaikka otin ikkunan läpi ja zoomasin reippaasti. Ithacassa on muuten järkyttävän paljon näitä oravia (eastern grey squirrel, Sciurus carolinensis). Täällä ollessa ei ole varmaan mennyt yhtäkään päivää, etten olisi näitä vipeltämässä jossain. Yhtenä päivänä aloin huvikseni laskea montako näen saman päivän aikana, mutta menin laskuissani sekaisin, kun niitä oli niin monta... Arviolta 15 kappaletta, eikä se tuntunut lainkaan yllättävältä. Kerran näin samalla nurmikkotilkulla viisi kappaletta kerralla. Epäilen, että koko maan populaatio on keskittynyt Ithacaan.. Kuvan saa muuten isommaksi, jos klikkaa sitä.

Ja sitten tämä puronen on Cascadilla Creek, jonka vartta pitkin kävelen aina aamuisin bussipysäkille. Se olikin tänä aamuna varsin runsasvetinen, kun koko eilisen päivän satoi vettä. Vähän valju kuva, kun otin vasten aurinkoa.

Ja sitten Cascadilla Creek toiseen suuntaan. Jos jatkaisi vielä muutaman sata metriä puron vartta niin päätyisi meidän talolle, joka siis sijaitsee tämän puron vierellä. Pitää varmaan laittaa joskus siitäkin kuva.

Tässä kaikki tällä kertaa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. ;)

Syksyä

Huomaan, että en ole hääppöinen bloginpitäjä, mutta jos tänään yrittäisi kirjoittaa jotain. Ithacaan on tullut syksy ja puut ovat ruskassa (=kauniita). Alla olevan kuvan nappasin kampukselta viime viikolla. Ei mitään käsitystä puulajista, mutta hienon värisiä ovat. 

Syksyn tulon huomaa myös säässä, kovasti on ilmat viilentyneet, vaikka edelleen säät ovat kyllä lämpimämmät kuin Suomessa. Ja täällä syksy on myös oikeasti sellainen kaunis ja värikäs ja kirpeä, millaiseksi syksyä rakastavat ihmiset sen Suomessa aina kuvaavat, mutta mitä itse en koskaan huomaa. :D Syksy Ithacassa ei todellakaan ole lähellekään niin ankea ja masentava kuin mitä se Suomessa minun mielestä on. Olen myös ollut positiivisen yllättänyt miten vähän on satanut, ihania aurinkoisia päiviä on ollut paljon enemmän.

Säiden viilentymisen huomaa valitettavasti myös talon sisällä. Aloimme lämmittää taloa kaksi viikkoa sitten, kun yksi aamu herätessä sisälämpötila oli +12 astetta. Oikeasti en ymmärrä maita, jossa katsotaan että yksi huonosti tiivistetty ikkunalasi riittää oikein hyvin, kun lämpötila kuitenkin laskee miinukselle osan vuodesta. Sarjassamme asioita, joita ei osaa arvostaa ennen kuin muuttaa ulkomaille, osa 1: monilasiset ikkunat. Kämppisten kanssa ollaan kyllä vähän pihejä lämmittämään taloa ja alle 20 astetta on ihan normi. Toisaalta toinen kämppis on irlantilainen ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että irlantilaiset talot ovat kyllä ihan hitsin kylmiä, joten sille tämä lienee ihan normaalia. Onneksi on äidin neulomat villasukat!

Villasukista tulikin mieleen, että syksyn huomaa tulleen myös siitä, että neulomishalut ovat heränneet. En kuitenkaan ottanut Suomesta mukaan neulomispuikkoja, joten yritän vastustaa halua ostaa uudet täältä. En kuitenkaan voinut vastustaa halua hypistellä lankoja erään ostosreissun yhteydessä.

Nyt tekisi mieli juoda taas teetä. Pitää ehkä lähteä vedenkeittoon. Paahtoleipääkin voisi syödä.